Tämän vuoden loppuun mennessä haluan..

~ Meriannen ~ 17 kommenttia

Uusi vuosi on pärähtänyt käyntiin, ja muutosten tuulet puhaltavat.

Koulujen avatessa ovensa joululomien jälkeen, me tulemme Danin kanssa kohtaamaan aivan uudenlaisen tilanteen. Elsa aloittaa nyt koulussa täysipäiväisesti. 30 tuntia viikossa, maanantaista perjantaihin, yhdeksästä kolmeen joka päivä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Bournemouthin kaupunki rahoittaa kaksivuotiaan lasten vanhemmille ilmaista lastenhoitoa 15 tunniksi viikossa, jos tietyt ehdot täyttyvät (Bournemouthin kaupungin nettisivut). Meillä ne täyttyvät.

Anna pääsee siis päiväkotiin. Vieläpä siihen samaan, missä Elsakin kävi kaksivuotiaana! Enää puuttuu vain ne viimeiset allekirjoitukset ja muut paperinpyöritykset, sitten aloitetaan päiväkotiin menemistä totuttelusessioilla Annan kanssa.

Toisin sanoen – lapsemme alkavat saada entistä enemmän aktiviteettia kodin ulkopuolelta, ilman vanhempia. Minkä lisäksi uusi yöhoitaja aloittaa meillä pian, eli tulemme oikeasti saamaan hyvät yöunet joka yö.

Levännyttä energiaa ja aikaa. Sitä tämä uusi vuosi tuo tullessaan.

Minulla ja Danilla tulee aikaa tehdä jotain jopa kaksistaan. Tai erillään, kumpikin omia juttuja tehden. Mutta mitä?

Kirje tulevaisuuteen

Rakas Meriannen – Maijuseni – minä itse. Siellä tulevaisuudessa, nyt muutosten vuoden 2018 lopussa.

Muistatko, kuinka vuoden ensimmäisenä päivänä sinua suorastaan hengästytti ja pyörrytti? Katselit kalenteria ja mietit, että täytät 30 vuotta ihan vain muutaman päivän päästä ja ensimmäistä kertaa vuosiin olet löytämässä itsellesi enemmän aikaa. Niin itsellesi, kuin parisuhteellesi.

Sinua jopa pelotti. Tuntui niin oudolta ajatella niitä tunteja, jolloin et olisi vastuussa kenestäkään. Jopa sana tyhjä pyöri mielessäsi.

Näitä mietit:

Mitä sinä sitten tekisit?

Ehkä bloggaisit enemmän. Sepä vasta olisikin hyvä, onhan blogi ja kirjoittaminen sinulle niin tärkeää. Ehkä saisit blogattua useammin, kun aikaa siihen vihdoin ja viimein olisi.

Ehkä pääsisit huolehtimaan kunnostasi ensimmäistä kertaa. Oikeasti. Säännöllisesti. Ehkä lenkkeillen, ehkä uimassa käyden?

Uskaltaisitko iskeä itsellesi jopa jonkun tavoitteen tälle vuodelle? Jotain, mitä tavoitella?

Toivon ja haluan, että lukiessasi tätä, tulevaisuuden minä…

… olet löytänyt itsesi uudestaan, että oikeasti sisäistät olevasi muutakin kuin vain äiti, äitipuoli ja lapsesi omaishoitaja.

… olet löytänyt tasapainon. Että osaat nauttia noista omista hetkistä ilman syyllisyyttä.

… että uskalsit asettaa itsellesi jonkin tavoitteen tälle vuodelle ja että tavoitit sen.

.,.. että voit katsoa taaksepäin tähän vuodenalun hetkeen hymyssä suin.

Rakkaudella,

sinä itse 

Summa summarum,

Täällä ollaan hyvällä tavalla pönttö sekaisin, niin paljon on arki muuttumaisillaan!

Millä mielin sinä otat vastaan tämän uuden vuoden?

Onko jotain uutta tulossa tai tiedossa? Mitään muutoksia?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia

Tyttärelläni on ehkä epilepsia.

~ Meriannen ~ 17 kommenttia

Neljän vuoden vanhaa tytärtäni kuvaillaan ihan jo kivan mittaisella lääketieteellisten sanojen listalla, josta löytyy muun muassa diskineettinen ja dystoninen cp-vamma, vakava kuulonalenema ja aivoperäinen näkövamma.

Elsa ihastelemassa akvaariota.

Vaikka Elsan diagnooseista ei epilepsiaa ole löytynyt, olemme varotoimena olleet epilepsia-hoitotiimin siipien alla jo vuosia. Elsa on kokenut lapsille tyypillisen korkeasta kuumeesta johtuvan epileptisen kohtauksen, kuin myös hänen on epäilty saavan pieniä ja harmittomia epileptisia kohtauksia. Silloin tällöin vuosien varrella on lapsemme päähän liimailtu EEG-anturoita, joilla mitataan aivojen sähkökäyriä.

Viimeisimmän kerran lokakuun lopussa.

EEG-testi ja tukka hyvin!

Elsan pakkoliikkeet ovat vahvistuneet ja voimistuneet kuin myös lihaskramppimaiset dystoniset kohtaukset ovat lisääntyneet ja aiheuttaneet tyttärelleni kipua. Juttelimme tästä monen eri lääkärin kanssa, ja lähetettä lähti Southamptonin sairaalaan neurologille kuin myös EEG-testiin Pooleen. Testillä oli tarkoitus alustaa neurologin näkemistä todistamalla, että ne lihaskramppimaiset kohtaukset olivat dystoniaa, eivätkä epilepsiaa.

Elsan käsi hakeutuu hänen suulleen hänen tahdosta riippumatta – tässä olen itseasiassa pitämässä hänen kädestä kiinni, jotta hänen sormensa eivät ajautuisi taas suuhun natusteltaviksi.

48 tuntia nuo anturat tallensivat dataa tyttärestämme, jonka puuhia myös videolle tallensimme. Saimme muutamankin lihaskramppikohtauksen tallennettua lääkäreille tutkittavaksi. Tiedostoja purkaessaan tiimi sanoi jo alustavasti, että hyvältä näyttää, ei hätää.

Pian kuitenkin puhelin soi. Lääkäri halusi nähdä kasvotusten. Minä hätäännyin – tämä ei ikinä tiedä hyvää! Jos tulokset olisivat olleet hyvät, olisimme saaneet vain kirjeen, jossa tulokset kerrottaisiin, tai parhaimmassa tapauksessa vielä puhelinsoiton, jossa tulokset käytäisiin lävitse. Mutta kasvotusten lääkärin kanssa?

Elsa tykkää katsella akvaarion kaloja.

Apeina menimme tutun lääkärin vastaanotolle. Hän puhui selkeästi, käytti paljon sananparsia, vertauskuvia, rauhoittavia ilmeitä. Kysyimme paljon kysymyksiä, joihin osaan ei ole olemassa vastauksia.

”On hyvin todennäköistä, että tyttärellänne on epilepsia,” lääkäri sanoi, ”Ongelmallista on vain, ettemme tiedä, millaisia hänen kohtauksensa ovat. Ne lihaskramppikohtaukset, joita näimme videollakin, eivät EEG:n mukaan olleet epilepsiaa. Mutta Elsan aivokäyrät ovat ehdottomasti muuttuneet, ne osoittavat epilepsiaa. EEG:n mukaan Elsa saa epileptisiä kohtauksia eritoten nukkuessaan.”

Lääkäri oli valmis aloittamaan lääkityksen epilepsiaan, mutta me saimme päättää. Me emme halunneet peittää mitään epilepsian merkkejä millään lääkkeillä ennenkuin tietäisimme, millaisia Elsan kohtaukset ovat. Emmehän voisi tietää, toimivatko lääkkeet, kun emme tiedä edes millaisia hänen kohtauksensa ovat!

Lääkäri oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että Elsan kohtaukset ovat harmittomia. Lähdimmekin kotiin ohjeistuksena se, että hoidamme Elsan lihaskramppeja haleilla ja tarvittaessa diazepamilla niinkuin ennenkin, mutta että kännykät pidetään videovalmiudessa jatkuvasti. Mitä tahansa outoa ja epäilyttävää, me otamme sen videolle.

Näin me ohjeistettiin Elsaa hoitavia yöhoitajiakin, ja he ovat jo kuvanneet muutaman pelottavaltakin näyttävän videon.

Toisin sanoen,

Meillä ei vielä ole varmaa diagnoosia, mutta erittäin vahva epäily. Siitä, että tyttärellämme Elsalla on kuin onkin epilepsia.

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia

 

17 kysymystä vuodelle 2017:

~ Meriannen ~ 6 kommenttia

On tärkeääkin istahtaa alas ja puntaroida menneen talven lumet. Olisiko jotain voinut tehdä paremmin? Ei, olisivat sulaneet sittenkin?

No, joskus on ihan kiva vain verestää muistoja.

17 kysymystä minun vuodestani 2017:

1. Vuoden onnistuminen?

Lopetin tupakanpolton! Eikä ole tupakkaa ikävä.

Tiedän kuitenkin tasan tarkkaan, kuinka hankalaa voi olla päästä eroon tupakasta, vaikka kuinka haluaisi, vaikka olisi ne parhaimmat syytkin.. Kuten raskaus.

En hyväksy tupakointia raskaana ollessa, mutta en sitä myöskään tuomitse. Omasta kokemuksesta tiedän, mitä se on.

2. Vuoden epäonnistuminen?

Olen kaaso, joka ei päässyt parhaan ystävänsä häihin.

3. Teinkö mitään, mitä koskaan aiemmin en ole tehnyt?

Leivoin ihan itse riisipiirakoita! Niitä syötiin sitten jouluna. Olen opetellut tekemään myös ranskanlettejä, ekaa kertaa:

4. Tutustuinko uusiin ihmisiin, sainko uusia ystäviä?

Uskallettuani avautua yksinäisyydestäni, olen tavannut jo parikin täällä asuvaa suomalaista äitiä!

5. Aloitinko mitään uutta harrastusta tänä vuonna?

Aloitin pitämään bullet journalia yrittäessäni hallita tätä kaaosta, jota on arkeni. Bullet journalin pitäminen on muistuttanut minua siitäkin, kuinka paljon minä rakastan piirtämistä!

Piirroksiani bujossa

Bullet journal ja Traveller’s Notebook ovat nyt ne rakkaimmat omat harrastukseni, mihin liittyy vahvasti vakava sairastuminen kalenterimaniaan. Onneksi siihenkin löytyy oma vertaistukiryhmä Facebookista nimeltä kalenterimania.

6. Vuoden paras TV-sarja?

Me olemme satsanneet Netfliksiin, ja sieltä on useampikin sarja tullut katsottua.. Mielenpainuvin niistä on kuitenkin Stranger Things!

7. Vuoden paras lukukokemus?

Minä kirjatoukka en muistaakseni ole lukenut yhden yhtä kirjaa tänä vuonna. Kiitos, väsymys! Silti hävettää ja nolottaa.

8. Vuoden elokuva?

Netfliksistä on tullut katseltua jokunen leffa, joista päällimmäisenä nyt mielessä on ”Kaiken teoria” vuodelta 2014 – elämänkertaelokuva Stephen Hawkingsista. Tarvitseeko tätä edes selittää mitenkään?

9. Vuoden musiikkilöytö?

10. Vuoden mieleenpainuvin oivallus?

Kuinka yksinkertaisesti vaihtamalla Netfliksin käyttäjäprofiilin oletuskielen suomeksi, voin lapseni kanssa katsella lastenelokuvia ja tv-ohjelmia suomeksi! Anna rakastaa Netfliksin omasta tuotannosta ohjelmaa ”Sanapileet” (”Wordparty”), minkä lisäksi katselemme paljon Pipsa-possua!

(Postasin tästä aiemmin täällä).

11. Mitä haluaisin vuodelta 2018 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2017?

Uuden kodin. Sitä haluan kaikkein eniten.

Asumme aivan liian pienessä kämpässä, mihin me ei vaan mahduta ollenkaan. Suurin osa Elsan jo nyt tarvitsemista apuvälineistä ei mahdu tänne, joten toimimme arjessa sillä, mikä tänne mahtuu – ei sillä, mikä olisi paras hoitajien (meidän) selille tai Elsalle! Olemme koko vuoden ja pidempään olleet kunnan asunnonhakulistoilla (council housing), ja toivon mukaan nyt tulevana vuonna vihdoin ja viimein tärppäisi…

12. Ihaninta, mitä minulle on tänä vuonna tehty tai annettu?

Ystäväni Leena tuli täällä käymään, kuten myös vanhempieni visiitit ovat mittaamattoman arvokkaita. Sekä se, että ystäväni antoivat anteeksi, etten ollut heidän häissään.

13. Vuoden kamalin muisto?

Kun Dan soitti sinä helmikuisena aamuna sairaalalta, minne hän oli keskellä yötä juossut isänsä luokse. Mieheni epäuskoisen järkyttynyt ääni, kun hän sanoi ”He’s gone.” Hänen isänsä oli kuollut.

14. Vuoden paras muisto?

Kun saimme järjestettyä Elsalle ihanat synttärijuhlat meidän kämnpän pihalla.

Synttärisankari

15. Jos voisin muuttaa mitä tahansa menneessä vuodessa, muuttaisin…

Jos voisin, estäisin Danin isää kuolemasta. Jos se ei ole mahdollista, palaisin siihen viimeiseen hetkeen, jolloin näin hänet hengissä – syöttämässä jäätelöä Annalle – ja kertoisin hänelle, kuinka paljon häntä rakastankaan.

En muista, kerroinko minä sitä hänelle koskaan. Se vaivaa minua.

16. Vuoden 2017 minussa parasta oli

Periksiantamattomuus. Ihan sama, miten paljon väsytti, oman perheen eteen tämä muija tekee kaikkensa.

Ensi vuonna voisin kuitenkin olla lempeämpi itselleni… 

17. Vuosi pähkinänkuoressa

Ikäkriisin poikasta kärsien karkasin vauva kainalossa keuhkuumetta sairastavien vanhempieni avuksi Suomeen, mistä ehdin palata takaisin juuri puolisoni isän 70-vuotispäiville. Seuraavaksi vietimme isommalla porukalla saman papan hautajaisia. Tiukkaa hoitoaikataulua suorittaen pusersimme läpi arjen oppiaksemme, että perheessämme on ihan akuutti hätätilanne. Ei kaiken ole tarvinnutkaan olla näin vaikeata – siksi mieli herkkänä olen pohtinut, kuinka olen katkera siitä, että lapseni on vammainen. Syksyllä meille ilmestyi sellainen ihmeellisyys kuin yöunet, sillä meillä on työnsä aloittaneet ammattitaitoiset yöhoitajat. Heidän on tarkoitus hoitaa Elsaa 7 yönä viikossa, joista vielä tällä hetkellä toteutuu 4-6 yötä viikossa.

Vauva-Anna ja päikkärit pakkasessa ❤

Sellainen vuosi 2017. Me olemme valmiita, vuosi 2018 – antaa palaa! 

Sinäkin haluaisit vastata näihin kysymyksiin?

Olen ihana, voit kopioida kysymyslistan itsellesi tästä:

  1. Vuoden onnistuminen?
  2. Vuoden epäonnistuminen?
  3. Teinkö mitään, mitä koskaan aiemmin en ole tehnyt?
  4. Tutustuinko uusiin ihmisiin, sainko uusia ystäviä?
  5. Aloitinko mitään uutta harrastusta tänä vuonna?
  6. Vuoden paras TV-sarja?
  7. Vuoden paras lukukokemus?
  8. Vuoden elokuva?
  9. Vuoden musiikkilöytö?
  10. Vuoden mielenpainuvin oivallus?
  11. Mitä haluaisin vuodelta 2018 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2017?
  12. Ihaninta, mitä minulle on tänä vuonna tehty tai annettu?
  13. Vuoden kamalin muisto?
  14. Vuoden paras muisto?
  15. Jos voisin muuttaa mitä tahansa menneessä vuodessa, muuttaisin…
  16. Vuoden 2017 minussa parasta oli…
  17. Vuosi pähkinänkuoressa:

Ei tarvitse kiittää.

Jos kirjoitat vastauksia blogiisi, jätäthän minulle linkkiä alle niin tulen lukemaan!

Uusperheellisen erityislapsiperheen joulu Englannissa:

~ Meriannen ~ 8 kommenttia

Joulu on ulkosuomalaisena perheellisenä aina ollut iso suruun verhottu juhlapyhä. Joka jouluksi toivoin voivani viedä perheeni Suomeen ihastelemaan oikeasti valkoista joulua ja maistelemaan niitä jouluruokia, jotka kuuluivat minun lapsuuteni jouluihin.

Nyt viidentenä jouluna tiesin jo kuukausia aiemmin, että joulusta Suomessa olisi ihan turha haaveilla. Lisähappea lähes päivittäin tarvitseva tyttäreni olisi todennäköisesti saanut jonkinlaisen shokin jo sääolosuhteiden muutoksesta, enkä halunnut asettaa häntä ja perhettäni siihen tilanteeseen, että joulu vietettäisiinkin Suomessa sairaalassa.

Meriannen joulukalenteria kyhätessä joulumieli hiipi kuitenkin kuin salaa mieleeni, ja eri perheiden jouluperinteistä kirjoittaessani rauhoituin ajatellessani oman perheeni puuttuvia jouluperinteitä.

Elsan puuhastelema joulupiirros

Huomasin ratkovani jouluisia ongelmia ihan kepeästi, stressittä.

Uusperheellisenä vuorojoulut ovat meille jo tuttu hampaiden kiristelyn aihe, ja juuri tänä jouluna puolisoni esikoinen olisi joulun äidillään. Onneksemme Rubyn äiti päätti viettää joulun kotonaan täällä eikä oman sukunsa kotikulmilla pohjoisemmassa Englannissa, mutta silti Ruby ehti jo hätääntyä. Eihän hän näkisi siskojaan avaamassa joulupäivän aamuna joululahjoja, kerran hän on äitinsä luona joulun! Lähes tippa silmässä hän tuli minulta kysymään, voitaisiinko me odottaa lahjojen kanssa joulupäivän iltaan, jolloin hän saisi meille tulla..

”Äläs nyt, minulla on parempi idea,” sanoin ja laiton Rubyn äidille viestiä. Kysyin, josko saisimme Rubyn meille jouluaatoksi – jouluaattohan ei täällä Britanniassa ole vielä kummoinenkaan joulun viettopäivä. Rubyn äiti suostui.

Sainkin kertoa minunmittaiselle esiteinilleni, että: ”Ruby, me vietetään joulu suomalaisittain – jo jouluaattona!”
Ruby päästi ilonkiljahduksen samalla, kun minä jatkoin: ”Koristellaan kuusi, leivotaan pipareita, syödään jouluillallinen.. ja avataan joululahjat illallisen jälkeen. Eli et missaa siskojasi avaamassa lahjoja!”
Ruby oli nyt jo niin innostunut että hyppi tasajalkaa.
”Saanko minä jakaa lahjat? Se on mun lempparihomma!”
”Tottakai, Ruby.”

Niinpä jouluaattona Ruby tuli meille aamusta, ja aloitimme joulupuuhat koristelemalla kuusen.

Elsa istui omassa pandatuolissaan, ihasteli koristeita ja tunnusteli niitä käsillään.
Aikaisempina vuosina Elsa oli vielä niin pieni, että häntä jaksoi kantaa sylissä ja auttaa siten koristelemaan kuutta. Lähes 20 kiloista tyttöä ei noin vaan enää kannatellakaan!
Anna oli touhukkain ja puuhaan keskittynein kuusen koristelija. Hänellä oli myös ihan selkeä työtulos mielessä…
Annan tyylinäytös – hän jatkuvasti haki meidän muiden kuuseen laittamia koristeita oikeille paikoilleen, kun ei me osattu. Näin viikkoa vajaa 2 vuotiaan mielestä kuusi pitää koristella!

Kuusta koristellessa riisipuuro porisi keittiössä, ja pian tarjoilinkin perheelle jouluisen lounaan: riisipuuroa ja itsetehtyjä sämpylöitä!

Riisipuurosta tykkäsi joka nokka, eritoten kanelin ja sokerin kanssa!

Lounaan jälkeen perheen isä ja kuopus menivät jouluisille päiväunille, minä aikana minä esivalmistelin osan jouluillallisesta ja katselimme sitten Netfliksistä Rubyn valitseman jouluelokuvan ”Arthur Christmas” kolmistaan.

Kun kaksikko kömpi takaisin olohuoneeseen päiväuniltaan, päästiin seuraavaan yhteiseen puuhaan!

Koko perhe koolla piparitalkoissa!
Elsa tykkäsi haistella taikinaa ja puristella sitä kämmeniensä sisällä. Hänelle annoinkin ihan oman palan taikinaa, jota hän sai tunnustella.
Pian koko kämppä tuoksui piparilta.. Pipareista kokosin myös Rubyn äidille oman pienen nyssäkän, minkä Ruby sai viedä äidilleen tuliaisina!

Minun paistellessa pipareita ja kokatessani illallista, muu perhe katseli yhdessä vielä jonkun toisen jouluisen elokuvan Netfliksistä.

Tänä jouluna investoin enemmän joulukoristeisiin – ikkunat on huurustettu feikkilumella, iso kuusenoksiköynnös on uusi ja aika vinkeä.
Elsan sängyn yläpuolella roikkuvat poron muotoiset jouluvalot.

Britanniansuomalaiset – Facebook-ryhmästä olin kirjoittanut itselleni ylös niitä muiden jakamia vinkkejä siitä parhaimmasta joulukinkusta. Tarkoituksenani olikin hankkia nettikauppa-Ocadosta ”ruotsalainen joulukinkku” (linkki), mutta en tilannut sitä tarpeeksi ajoissa – kaikki kotiinkuljetusajat olivat jo menneet, kun minä olin liikenteessä.

Ei se mitään, vinkkilistalta seuraava kehiin!

Meidän joulupöydästä löytyi:

  • kinkku (Wiltshire Ham – Dry Cured and Crumbled)
  • itsetehty sienisalaatti herkkusienistä (chestnut mushrooms, mushrooms, onions – fried with butter, cooled and mixed with creme fraiche with salt, white pepper, freshly grinded blackpepper and garlic powder)
  • Uunissa paahdettuja hunajaisia porkkanoita, paltersnakkaa, omenaa ja pekonia
  • Uunissa paahdettuja perunoita
  • itsetehty bataattilaatikko
  • Päivää aiemmin leivottuja riisipiirakoita
  • aiemmin leivottuja pipareita – joita sai syödä sellaisenaan tai kokeilla Tescosta ostetun aurajuuston kera!

Rubyn mielestä ateriassa parasta olivat joko palsternakat, kinkku tai bataattilaatikko. Dan mussutti syödä lautasen tyhjäksi ja mielipidettä kysellessäni heilutteli vain peukaloitaan ylöspäin, Anna taas maisteli tasaisesti kaikkea. Itsehän tykkäsin kaikesta! Ylpein olin kuitenkin riisipiirakoista. Ne pystyi tunnistamaan riisipiirakoiksi ja maistuivatkin ihan riisipiirakoilta!

Joulupöytää koristivat ystäviltä saadut joululiinat ja ilokseni jouluaatolle kukalle ehtinyt hyasintti!

Illallisen jälkeen alkoi se odotetuin osuus jouluaatosta:

Joululahjarumba

Joulun alla myönnän stressanneeni lasten joululahjoista. Olinhan ahdistunut siitä, kuinka Annalle ja Rubylle löytyy niin paljon helpommin joululahjoja kuin mitä erityislapselleni Elsalle.. Mistä jopa postasin täällä!

Murehdin sitä, etten halunnut edes lahjojen määrässä tulevan esiin minkäänlaista Harry Pottermaista suosikkilapsi – vastakkainasettelua esiin. Minulle on aina ollut tärkeää, että Ruby tietää olevansa aivan yhtä rakas ja tärkeä minulle kuin hänen pikkusiskonsakin, vaikka hän ei asu meillä tai ole minun kohdussani kasvanut. Halusin myös, että vammainen esikoiseni saisi mieluisia lahjoja, eikä jäisi sivuun.

Oppiessani muilta erityislasten äideiltä joulukalenteria tehdessä heidän lasten joululahjoista, huomasin rentoutuvani tässäkin. Ostin jokaiselle lapselle lahjoja sitä mukaa, kun löysin jotain, mistä he tykkäisivät. En verrannut hintaa tai määrää.. Lahjoja tuli myös lasten isovanhemmilta, tädiltäni ja ystävältäni Suomesta kuin myös suvulta täältä.

Eräs meitä auttava taho laittoi meistä myös hakemusta menemään ”Toy Appeal” – hyväntekeväisyyskeräykseen, mikä lähtikin meitä auttamaan!

Rubya piti muistuttaa avaamaan omat lahjansa, sillä hän seurasi niin kiinteästi siskojensa reaktioita saatuihin joululahjoihin! Kaikkein mielellään hän myös avasi siskojensa joululahjoja heidän kanssaan!
Joululahjaksi Ruby sai muun muassa toivomansa kirjasarjan, josta hän oli puhunut jo kuukausia sekä päiväkirjan, johon olin tulostellut kirjoitusaiheita mukaan.
Me olimme saaneet kolme säkillistä lahjoja hyväntekeväisyysjärjestön Toy Appeals’n kautta – jokainen lapsi sai oman säkillisen. Voi sitä riemua! Ruby sai paljon Minecraft-tavaraa, Elsa sai paljon pehmeitä pehmoleluja ja välkkyviä leluja sekä saippuakuplia, kun taas Annan oppimista tuettiin vaikka millä duplo-setillä kuin aakkospuupalikoilla. Tässä Anna on tutkimassa hänen ja Elsan yhteistä lahjaa, jossa välkkyvät valot ja soivat soittimet.
Anna leikkimässä Rubylta saamallaan joululahjalla. Väsyneenä lohtua haettiin jo tutista ja tuttipullosta, jota vielä näin iltaisin kaipaillaan.

Viimeisen tunnin ajan väsähtäneet lapset leikkivät saaduilla leluilla, ja sovitusti iltakahdeksaksi vein Rubyn takaisin äidilleen. Mukanaan 12-vuotiaalla lapsella oli äidilleen hankittu joululahja, piparilähetys ja Rubyn täällä saamat joululahjat isossa säkissä.

Lasten nukahtaessa yöunilleen minä vain mietin, kuinka onnekas me olemmekaan. Miten ihanan jouluaaton saimme viettää!

Meidän aikaisemmat joulut:

  1. jouluni Englannissa: Jouluaatoksi kotiin sairaalasta ja jouluista meininkiä silti 
  2. jouluni Englannissa: jouluaatto, johon ehdin valmistautua sekä postaus joulupäivästä ja tapaninpäivänä käytiin sukulaisilla
  3. jouluna Englannissa: mielessä oli vain välipäivien vauva.
  4. jouluni Englannissa: jouluaaton tunnelmia, ja joulun tekemisiä 
  5. joulusta luit juuri!

 

Mitä Meriannen joulukalenterista jäi käteen?

~ Meriannen ~ 10 kommenttia

Vastaus ei tällä kertaa ole tyhjien adventtikalenterien raamit, eikä paperisilppua.. Sillä aineettomassa Meriannen joulukalenterista jäi itseasiassa paljon muuta käteen.

Se oli opettavin postauskokonaisuus ehkä koskaan

Vaikka työmäärä oli melkoinen, niin työ antoi tekijälleen vieläkin enemmän. Oppiessani niin monesta erilaisesta tavasta viettää joulua, ymmärsin ehkä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti rentoutua tämän oman joulun kanssa.

Tajusinhan, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa viettää joulua.

Ei sillä ole väliä, onko jokainen nurkka ja kaappi siivottu ja koti koristeltu jouluiseksi, ei silläkään ole väliä onko jokaiselle lapselle tasan tarkkaan 4 tai 10 lahjaa per päänuppi. Me perheenä päätämme, minkälainen meidän joulumme on ja mitkä meidän perinteet ovat.

Tärkeämpää on katsoa meitä yksilöinä ja tehdä joulujärjestelyt sen mukaan, eikä mitä television perheet tekevät tai mitä mikään median muoto kuvaa.

”Sitten kun” – ajattelun heitin romukoppaan

Kun paineet katosivat omasta joulusta, joulun rakentaminen helpottui. Yhtäkkiä tilasinkin netistä isomman muovisen joulukuusen – se oli se kauan toivomani isompi investointi, joka kestää vuosia. Samalla periaatteella ostin muitakin joulukoristeita, joita aiemmin olin ajatellut ostavani vain sitten ”joskus”.

Sitten, kun asuisimme isommassa kodissa, sitten kun rahatilanne olisi parempi, sitten kun..

En lukenut yhtään artikkelia, joka jo otsikossa sanoi ”Joulua ei tule ilman…”

Ei jouluun tarvita joulukuusta, kynttilöitä, isoa lahjakasaa tai piparintuoksua. Ei joulu tarvitse meiltä mitään, emmekä me joululta. Joulu on vain ihana tekosyy viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.

Joulu on rakkautta. Ei rakkaus vaadi, se antaa.

Toisin sanoen, en stressannut ”oikeaoppisesta” kuusesta ja siitä, josko jo olemassaolevat koristeet tai ne uudet sopisivat keskenään samaan kuuseen. En stressannut joululahjojen hankkimisestä perheen ulkopuolisille – laitoin oman perheen etusijalle. Hetken epäröinnin jälkeen innostuin jopa tekemään itse piparitaikinaa: ei se lopputulos, vaan yhdessä lasten kanssa tekeminen. Siitähän ne muistot tulevat.

Joulukalenterin tekemisestä

Olin turhankin kunnianhimoinen projektia aloittaessani, uhosinhan kaikille ja eritoten itselleni, että joulukalenterin postaukset olisi jo tehty marraskuun viimeiseen päivään mennessä.

Nyt on 18. joulukuuta ja keskiyö, nyt on viimeinenkin luukku valmis.

 

Olo on raukean tyhjä, onnistunut ja samalla.. Tekisi mieli tarkistella viimeiset luukut peräjälkeen, uudestaan ja uudestaan, että ihanko oikeasti kaikki on nyt valmista? Viimeisen kuukauden aikana ei blogin suhteen todellakaan ole hetkeäkään ollut epäselvyyttä, että mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Laittelin sähköpostia ja viestejä ihmisille, muokkailin kuvia, kirjoittelin postauksia, kysyin lisäkysymyksiä, jaoin jo julkaistuja postauksia Facebookissa..

Sain tutustua mitä upeimpiin ihmisiin ja heidän perheisiin, oli niin silmiä avartavaa laitella viestiä 24 eri perheelle… Olen niin otettu, että he lähtivät tähän projektiin mukaan ja päästivät minut ja sitä kautta teidät tutustumaan perheisiinsä kuin niihin perinteisiin!

Kaikki joulukalenterissa mukana olleet perheet

Suurimmat kiitokset kuuluvat teille. Ilman teitä ei tätä kalenteria olisi. Kiitos, että jaksoitte vastata kysymyksiini ja lisäkysymysten lisäkysymyksiin, kiitos, että kaivelitte niitä kuva-arkistoja, kiitos että osallistuitte tähän projektiin! Tätä oli ilo tehdä.

KIITOS!

Kaikin puolin joulukalenteri vaikuttaa olleen menestys.

Teiltä lukijoilta on tullut todella ihanaa palautetta blogin kommentteihin kuin myös muiden viestintäkanavien kautta – joulukalenterista tykättiin!

Entäs nyt?

En lupaa tehdä samanlaisella idealla joulukalenteria ensi vuodelle, mutta kyllä tästä juttusarjasta jotain on poikimassa vuodelle 2018…

Kertauksen vuoksi – Meriannen joulukalenterin kaikki luukut:

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: ”Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen
  21. luukku: Cp-vammainen Ian Porvoosta
  22. luukku: Kanadassa asuva Maria perheineen
  23. luukku: Superveli-Pyryn kirjoitus perheensä joulusta
  24. luukku: Uudessa Seelannissa asuva Sari perheineen ja elukoineen

Mitä Meriannen joulukalenteri antoi sinulle?

 

Jouluterveiset Sarilta Uudesta Seelannista!

~ Meriannen ~ Kommentoi

Näin jouluaattona jokaisella on kiire saada se joulurauha aikaan, joten aloitetaan se rauhoittumalla lukemaan jouluterveiset Uudessa Seelannissa asuvalta serkultani Sarilta!

Sarin perheeseen kuuluu isännän ja teini-ikäisen tyttären lisäksi pihalla taapertavat kanat Pirjo, Paula ja Pirkko, ”Kisu” – kissanrotkale ja minihepat Princess sekä Jimmy.

Vuosia aikaisemmin kuopiolainen taaperoperhe janosi nähdä ja kokea maailmaa. Uteliaisuus vei voiton: perhe hyppäsi tuntemattomaan muuttamalla Hamiltoniin Uuteen Seelantiin. Eloa maapallon toisella puolen maisteltiin muutama vuosi, kunnes Sari palasi sieltä takaisin Suomeen opiskeluiden merkeissä pariksi vuodeksi. Sieltä palattiin takaisin saarivaltioon, ja perhe on nyt asettunut aloilleen nykyiselle kotipaikalleen pieneen maalaiskylään Uuden Seelannin Pohjoissaarelle.

Joulu, kuten muutkin juhlapyhät, on tälle perheelle vain mahdollisuus olla vapaalla perheen kanssa. Joulussa parasta onkin loma-ajan lisäksi kaikki syömiset, kuten glögi, joulutortut ja piparit!

”Joulumielen saa aikaan parhaiten tekaisemalla se ensimmäinen piparisatsi,” Sari sanoo.

Uudessa Seelannissa on kesä parhaimmillaan joulun aikaan, minkä vuoksi kynttilät ovat kadonneet Sarin perheen joulusta. Eikä keskikesän helteillä jaksa sulatella raskaita kinkkuja, minkä vuoksi jouluruoat ovat muuttuneet salaattipainoitteisemmiksi. Käytännössä suomalainen jäänne Sarin perheen joulussa on joululeivonnaiset, koristeet ja jouluaaton viettäminen. Uudessa Seelannissahan joulua vietetään joulupäivänä, kun taas Sarin perheessä lahjat jaetaan jo aattona.

Auringonlasku jouluna.

Joulukuun alussa Sarin perhe pistää pystyyn joulupuun, joka heillä on mänty kuusen sijaan.

”Bob-pallo” – joulupuu

Joulupöydän menu koostuu salaateista ja muista ”lisäkkeistä”, mutta kinkun sijaan pöydästä löytyy paistettu kana. ”Muuten mitään ruokaperinteitä ei ole täällä ollessa muodostunut,” Sari hymyilee.

Suomessa perhe on käynyt silloin tällöin jouluna, mutta viimeisimmän muuton jälkeen ei vielä kertaakaan koko perheellä. Viime jouluna Sari oli tyttärensä kanssa Suomessa. Sarin tytär tykkää Suomen talvesta, eli jouluvierailut ovat olleet mieleisiä.

Kysellessäni siitä, miten perhe viettää joulua Uudessa Seelannissa, Saria alkaa ihan naurattaa:

”Uudessa Seelannissa vietetty joulu on hyvin pelkistetty: se tiivistyy hyvään ruokaan ja makoiluun. Jos jaksaa, niin lähdetään rannalle. ”

Tontut rannalle menossa

Sarin perhe on asunut Uudessa Seelannissa jo niin kauan, että kotimaata tiedustellessa Suomi ja Uusi Seelanti ovat heidän mielessä jo samalla viivalla.

”Suomalaisuus on omalla tavallaan ylpeyden aihe. Täällä Uudessa Seelannissa meitä suomalaisia pidetään luotettavina, ahkerina, vaikkakin joidenkin mielestä hieman liian suorapuheisina..”

Tänä vuonna kunnollisia lahjatoiveita ei ole teinityttäreltä listattu, mutta iso vesipyssy ja nerf gun on mainittu.

Näihin sanoihin,

Sari perheineen ja elukoineen toivottavat kaikille oikein rauhaisaa ja piparintuoksuista joulua sekä ihanaa uutta vuotta 2018!

Jouluterveiset Sarilta Uudesta Seelannista – postaus on osa Meriannen joulukalenteria, jossa esitellään erilaisia perheitä.

Luukuista aikaisemmin paljastunut

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: ”Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen
  21. luukku: Cp-vammainen Ian Porvoosta
  22. luukku: Kanadassa asuva Maria perheineen
  23. luukku: Superveli-Pyryn kirjoitus perheensä joulusta

Nyt on kaikki Meriannen joulukalenterin luukut avattu! Onkin siis aika toivottaa myös minun ja perheeni puolesta 

Oikein hyvää joulua!

Jouluiset terveiset Pyry-superveljeltä!

~ Meriannen ~ 2 kommenttia

Näin päivää ennen joulua hiljennytään Meriannen joulukalenterin ääreen lukemaan tämä aivan erityinen joulutervehdys. Sen on kirjoittanut espoolainen teinipoika, Pyry.

”Moi, mä olen Pyry, 14v.

Meidän perheeseen kuuluu minun lisäkseni äiti, isä ja kehitysvammainen isosiskoni Kaisla, 17v. Ja tärkein kaikista:  havannankoira Tuisku. Äiti on pappi ja isä tekee tietokonehommia. Kaisla on syvästi kehitysvammainen eli ei osaa puhua eikä ymmärrä puhetta. Kaislaa pitää syöttää ja vaihtaa vaipat, pukea ja taluttaa kävellessä oikeaan suuntaan. Välillä Kaisla saa pahoja raivareita, mutta pääosin on ihan tyytyväinen ja iloinen. Yleensä vanhemmat hoitavat häntä, mutta joskus minäkin voin syöttää, auttaa pukemisessa tai ottaa koulutaksista vastaan. Saan usein myös Kaislan rauhoittumaan, jos hänellä on paha raivari.

Jouluna olemme aattona aina joko meillä tai serkkujen perheessä yhdessä mummin kanssa. Pienenä joulussa parasta oli lahjat. Varsinkin, kun minulla on synttärit samaan aikaan, niin sitä oli odottanut koko vuoden, että saisi lahjoja. Ehkä niissä lahjoissa oli parasta vain se saaminen. Tuli melkoinen voittajaolo, kun syli oli täynnä paketteja ja vielä sai lisää. Minä sain aina eniten, koska olen suvun nuorin. Myös joulupukki kehui minua ja muisti, että joulupäivänä on synttärini.

Kaisla ei ole koskaan ymmärtänyt lahjojen saamista eikä osaa avata paketteja. Silti on tärkeää, että hänkin saa lahjoja. Pienempänä Kaisla sai aina jotain äänileluja, mutta nykyään hän ei enää osaa leikkiä niillä. Häntä voi kuitenkin ilahduttaa jollain pehmeällä ja mukavalla. Vaikka vaatteella, joka tuntuu hyvältä päällä.

Nykyään minun on vaikeampi keksiä mitään lahjatoiveita – paitsi jotain tietokonejuttuja tai rahaa. Muutenkaan lahjat eivät ole enää niin tärkeitä kuin pienempänä. Joku yllätys on kuitenkin kiva saada. Ja sitten seuraavana aamuna joku synttärilahja. Tärkeämpää joulussa on se, että ollaan serkkujen kanssa ja sen jälkeen kotona ilman mitään kiireitä ja herkutellaan. Myös Kaisla ilahtuu mummin ja kummien näkemisestä – tai oikeastaan heidän äänistään. Kun mummi menee laulamaan Kaislalle, niin heti Kaislaa alkaa naurattaa.

Nykyään Kaisla on usein myös hoitopaikassa ja voi olla että vuoden päästä hän ei enää asu kotona. Se tuntuu varmaan meistä kaikista oudota, mutta myös tosi helpottavalta. Sitten voidaan spontaanimmin tehdä jotain kivaa eikä tarvitse aina miettiä, miten Kaislan hoito järjestyy.”

Näin Pyry toivottaa koko perheensä puolesta hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Niin, ja postauksessa käytetyt kuvat ovat jo vuosien takaa, ylihuomenna jo 15 vuotta vanha Pyry on jo lähes 180 cm pitkä poika!

Jouluterveiset Pyry-superveljeltä – postaus on osa Meriannen joulukalenteria.

Aikaisemmista luukuista on paljastunut:

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: ”Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen
  21. luukku: Cp-vammainen Ian Porvoosta
  22. luukku: Kanadassa asuva Maria perheineen

Viimeistä luukkua viedään huomenna! Kenenkähän perhe sieltä paljastuu? Kello 07:00 jouluaattona tiedämme.

Jouluiset terveiset Marialta Kanadasta!

~ Meriannen ~ Yksi kommentti

Meriannen joulukalenterin 22. luukusta paljastuu Kanadassa asuva Maria perheineen.

Marian perheeseen kuuluu hänen ranskankanadalainen miehensä Niko sekä heidän kolme 5-8 vuotiasta tytärtä. He asuvat Quebecin provinssissa Gatineaun kaupungissa, joka on aivan pääkaupungin Ottawan naapurissa. Gatineaussa talvet ovat kylmiä ja runsaslumisia, minkä vuoksi talviurheilulajit ovat suosittua ajanvietettä. Lähistöltä löytyy esimerkiksi maialman pisin luistelurata! Jääkiekko on luonnollisesti iso juttu.

Maria saapui Kanadaan välivuotta viettämään ja ”olen edelleen sillä samalla tiellä”, Maria nauraa.

Joulu merkitsee Marian perheelle kiireetöntä yhdessäoloa.

Lapset luonnollisesti oikein laskevat päiviä jouluun!

”Tänä vuonna toin Suomesta Dumle-kalenterit,” Maria myhäilee. Jo vuosia joulukalenteihin on Marian perheessä liittynyt ”juju”. Joka päivä joulukalenterin luukun avattuaan jokaisen on valittava tavaroistaan tai vaatteistaan yksi hyväkuntoinen juttu poisannettavaksi. Kuun lopussa kassillinen kerättyä tavaraa lahjoitetaan paikalliseen hyväntekeväisyyteen.

Joulufiilis starttaa oikein kunnolla Suomikoulun joulujuhlassa, jota vietetään joulukuun alussa. Siellä lauletaan suomalaisia joululauluja ja syödään suomalainen jouluateria. Suomalainen joulupukkikin vierailee tapahtumassa!

Marian perheen joulupöydästä löytyy ne perinnelaatikot, vaikkakin vielä vain Maria niistä tykkää. Niko valmistaa jouluksi kalkkunan ja yhdessä vanhemmat valmistavat pöytään kasviksia monipuolisesti. Jouluaamuna Maria tekee riisipuuron ja hedelmäsopan, minkä lisäksi hän leipoo itse riisipiirakat.

Jouluja perhe ei ole viettänyt Suomessa, lapset ovat käyneet Suomessa vain kesällä. Marian äiti vierailee säännöllisesti Marian perheen luona, ja vietti heidän kanssaan viime joulun.

Marialle Suomi on koti, ja vaikka lapset ovatkin syntyneet Kanadassa, niin Suomi ja suomenkieli ovat aina olleet heille iso osa elämää. Lauantaiaamuisin he käyvät OSKUa eli Ottawan suomalaisessa koulussa. Siellä Maria on jo vuosia ohjannut 8-13 – vuotiaiden lasten ryhmää.

”Meillä on täällä paljon suomalaisia ystäviä, joten lapset kuulevat suomea muiltakin kuin vain minulta,” Maria hymyilee.

Marian perheessä joulupukki käy tuomassa lahjat joulukuusen alle, jotka sitten avataan joulupäivänä.

”Traditiot meillä vielä vähän hakee paikkaansa ja aikaansa, mutta yleensä joulusukat on jouluaaton juttu, ja joululahjat avataan sitten joulupäivän aamuna,” Maria kertoo. Lapset tietävät, että takan yllä olevat mummon tekemät joulusukat täyttävät äiti ja isä.

Joululahjatoiveet ovat olleet hyvinkin vaatimattomia Marian perheessä.

”Eräänä vuonna esikoinen toivoi jälkiruokaa ja Niiskuneiti-tarroja joululahjaksi!” Maria nauraa. Tänä vuonna esikoinen on toivonut korkokenkiä ja ”taianomaista kaulakorua, sillä jos joulupukki on olemassa, niin taikaakin on”.

Marialla ja Nikolla on tänä vuonna kunnon sotasuunnitelma lahjoille. Jokainen lapsi tulee saamaan neljä lahjaa: yksi tarpeeseen, yksi luettavaksi, yksi päälle ja yksi toivelahja.

Näihin sanoihin,

Maria, Niko ja lapset toivottavat oikein ihanaa joulua ja upeaa uutta vuotta 2018!

Jouluterveiset Marialta Kanadasta – postaus on osa Meriannen joulukalenteria, jonka jokaisesta luukusta paljastuu erilainen perhe.

Aikaisemmista luukuista on paljastunut

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: ”Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen
  21. luukku: Cp-vammainen Ian Porvoosta

Kenenkähän perheeseen pääsemme tutustumaan huomenna? 

Luukku aukeaa tuttuun tapaan jo kello 7:00 aamulla Suomen aikaa.

 

Jouluterveiset Ianilta Porvoosta!

~ Meriannen ~ Yksi kommentti

21. päivä joulukuuta ja tänään jouluterveisensä meille tuo Ian Porvoosta!

Ian on puolitoista vuotta vanha herrasmies, jonka perheeseen kuuluu Emma-äiti (26) ja Joakim-isä (28). Ianilla on vaikea cp-vamma ja vaikeahoitoinen epilepsia. Epilepsian vuoksi Ian on dieetilla, ketogeenisella sellaisella.

Vammoistaan johtuen Ian on kaikissa puuhissaan autettava. Hänellä on peg-letku ja liuta apuvälineitä kotona. Ian jaksaa kannatella hienosti omaa päätään masulla ollessaan, mutta ei esimerkiksi kykene istumaan ilman tukea itse.

Emma-äidillä oli jo kokemusta cp-vammasta ennen Iania, sillä Emman enolla on sama vamma. Cp-vamman Emma pystyi hyväksymään nopeastikin, mutta jatkuvat epileptiset kohtaukset pelottivat ja ovat vieläkin ajatuksissa mukana, vaikka kohtaukset on nyt saatu kuriin.

Arkisin Ian käy päiväkodissa, minkä lisäksi perhe saa kotiin lisäapua 25 tuntia kuussa. Tuon tuntimäärän perhe saa käyttää miten haluaa. Ianin mummi hoitaa omaishoidon lomitukset, minkä lisäksi on vielä tukiperhe. Kaikkein eniten on hyötyä niistä viikonlopuista, kun Ian on Lappeenrannassa mummin luona. Silloin Emma ja Joakim voivat todella ladata akkuja.

Joulu alkaa Ianin perheessä jouluverhojen vaihtamisella ja joulukuusen hankkimisella. Joululahjat Emma-äiti pyrkii ompelemaan itse. Joulussa tärkeintä on se, että saa olla kotona läheistensä kanssa! Ianin perhe sukuloikin jouluna ahkerasti. Toisin sanoen he viettävät joulun kolmesti – muutamaa päivää ennen virallista joulua Emma-äidin suvun kanssa, jouluna Joakimin suvun luona ja tapaninpäivänä Emman isän luona. Molempien perheiden joulupöydästä löytyy perinnelaatikot, kinkut ja kalat.

Näin joulun alla Ianin lempijuttu on ollut muumikirja-joulukalenteri. Ianin kasvot suorastaan syttyvät, leveä hymy leviää kasvoille ja hän kuuntelee kirjan tarinoita hyvin mielellään.

Ianin läheiset ovat kimpassa hankkineet Ianille joululahjaksi taikofonin.

”Odotamme sitä kuin kuuta nousevaa, että pääsemme sen antamaan Ianille! Ian rakastaa musiikkia!” Emma-äiti innostuu.

Joululahjaksi Ianille on toivottu myös kuulosuojaimia päiväkotia ja uudenvuoden raketteja varten.

Näihin sanoihin,

Emma-äiti, Joakim-isä ja Ian toivottavat oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Jouluterveiset Ianilta Porvoosta – postaus on osa Meriannen joulukalenteria, jonka jokaisesta luukusta paljastuu erilainen perhe.

Aiemmista luukuista on paljastunut

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: ”Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen

Kenenkähän perheeseen pääsemme tutustumaan huomenna kello 07:00?

Jouluterveiset Helenalta Australiasta!

~ Meriannen ~ Kommentoi

Meriannen joulukalenterin 20. luukusta löytyy nyt Australiassa asuva Helena perheineen.

Helenan perheeseen kuuluu miehensä Sudin sekä lapset Nicolas (10) ja Nora (7).  Helenan matka ulkosuomalaiseksi perheenäidiksi ei kuitenkaan alkanut Australiasta, vaan Kiinasta. Vuonna 2013 hän saapui Shanghain yliopistoon pirteänä vaihto-opiskelijana, ja siellä yliopiston vilskeessä hän sattui tapaamaan nepalilaisen opiskelijatoverin Sudinin.

Vaihto-opiskeluvuoden jälkeen Helena palasi Suomeen.

Yliopistosta valmistuttuaan Helena muutti Kiinaan tuumien, että ”aina sieltä pois pääsee, jos homma – parisuhde – ei toimi”. Suhdehan toimi oikein mainiosti ja seuraavat 10 vuotta vierähtikin Kiinassa. Sinä aikana Helena ja Sudin menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta, Nicolaksen ja Noran.

Joulupukki Kiinassa eräässä hotellissa vierailulla.

Lasten myötä Kiinan saasteisuus ja ruokaturvallisuus alkoi huolestuttaa. Muutto pois Kiinasta alkoi pyöriä entistä enemmän perheen mielessä.

Vuonna 2010 perhe vieraili Sudinin veljen luona Melbournessa, ja siitä se ajatus sitten lähti. He aloittivat hakemusprosessin oleskelulupaa varten, ja kolme vuotta myöhemmin perhe aloitti kaiken alusta uudessa maassa.

Sudin on hindu, minkä myötä hän ei ole lapsuuttaan viettänyt perheessä, jossa vietettäisiin joulua. Ensimmäiset joulunsa hän onkin viettänyt Helenan kanssa. Heidän perheessään vietetään juhlia molemmista kulttuureista, ja joulu on yksi niistä. Jouluna tärkeintä on hyvä ruoka ja yhdessä vietetty aika perheen kanssa.

Kiinassa valtaosa ihmisistä ei vietä joulua. Jouluruokaa saikin vain länsimaalaisista supermarketeista. Kaupallinen joulu alkoi kuitenkin pikkuhiljaa hiipiä Kiinaankin, minkä Helenakin huomasi Kiinassa viettämiensä 10 vuoden aikana. Kaupoista alkoi löytyä joulukoristeita, muovikuusia, viiden tähden hotelleista pystyi tilaamaan valmiita jouluaterioita. Shanghaista löytyy myös Ikea, mistä sai pipareita, glögiä ja piparitaikinaa.

Lasten syntymän jälkeen Helenan vanhemmat viettivät useamman joulun Helenan perheen luona Shanghaissa. Joulun vietossa Kiina näkyi eniten juuri ruoassa, sillä kaikkea haluttua suomalaista jouluruokaa siellä ei saanut.

”Shanghain asunnossamme ei ollut edes kunnon uunia, vaan pöydällä oleva grilliuuni. Ei siinä mitään kinkkua olisi paistanut!” Helena pyörittelee päätään. ”Shanghaissa oli sentään kylmä joulun aikaan, mikä mielestäni kuuluu jouluun. Australiaan muuttamisen jälkeen onkin ollut hassua, kun joulukuvastossa on myös bikinimainoksia!”

Australiassahan on kesä joulun aikaan. Valtaväestö Australiassa viettää joulua ja se näkyy ja kuuluu kaikkialla.

”Vielä haluan, että pöydässä on mahdollisimman suomalaista jouluruokaa jouluna, mutta on sinne mukaan jo tullut jotain grillattua… ja ruoan nautimme ulkona terassilla,” Helena nauraa, ”Kynttilöitä ei tule täällä poltettua eikä jouluvillasukille ole ollut tarvetta.”

Joulupöydästä löytyy aina Helenan äidin tekemiä karjalanpiirakoita, mätiä ja smetanaa, savulohta, joulutorttuja ja keitettyjä perunoita. Riisipuuron syöminen kuuluu myös Helenan perheen jouluperinteisiin.

Suomalaiset jouluperinteet ovatkin olleet Helenan perheessä kunniapaikalla. Kiinassa perhe vietti aina joulun jouluaattona, mutta Australiassa he ovat siirtyneet viettämään sitä valtaväestön kanssa samalle päivälle eli joulupäivälle. Joulupukki ei kuitenkaan tule savupiipusta eikä asu pohjoisnavalla vaan Suomessa. Tästä on lapset muistaneet kertoa myös luokkatovereille!

Perheen kotona soitetaan suomalaisia joululauluja ja koristelut ovat pohjoismaista, eli ei ylikoristelua tai joulusukkia. Helenan perhe tekevät aina piparkakkutalon yhdessä ja leipovat muutenkin pipareita.

”Shanghaissa oli vaan liian kosteaa, joten piparkakkutalosta yleensä katto notkahti ennenkuin talo ehdittiin syömään!” Helena muistelee.

Näihin sanoihin,

Helena, Sudin, Nicolas ja Nora toivottavat kaikille oikein ihanaa joulua ja mukavaa uutta vuotta 2018!

Jouluterveiset Helenalta Australiasta  – postaus on osa Meriannen joulukalenteria, jonka jokaisesta luukusta paljastuu erilainen perhe.

Aikaisemmista luukuista on paljastunut

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: ”Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä

Viimeisiä viedään! Kenenkähän perheeseen pääsemme tutustumaan huomenna? 
Luukku aukeaa totuttuun tapaan jo kello 7:00 aamulla.