Kyllä sitä joskus miettii, että milloinkahan tämä tästä rauhoittuu. Huonompana hetkenä jopa kysyy, että miksi taas me?
Kyllä sitä niin paljon mieluummin olisi nähnyt, että Elsa menee kouluun niinkuin maanantaiaamuna kuuluisi ja Annan kanssa tehtäisiin kotihommia ja käytäisiin ulkoilemassa. Sellaista normaalia perhearkea, arjen vankkoihin rutiineihin nojaavaa turvallista tylsyyttä.
Meillä rutiinit eivät ikinä ehdi muuttua tylsiksi – päinvastoin. Päivinä, jolloin niitä voidaan seurata, ne tuntuvat luksukselta. Ihanuudelta. Upeudelta. Vapaudelta.
Toisin kuin tänä maanantaina.
Ensinnäkin, Elsan yskä paheni yön aikana. Aamulla hän oli niin väsyneen ja voipuneen näköinen, lisähapessakin, että hälytyskellojen kilkatusta ei voinut olla kuulematta. Peruimme koulun ja päätimme soittaa sairaalaan – olisi viimeinkin aika saada tietoon keuhkojen tila röntgenin avulla!
Toiseksi, Rubyn äiti oli poikkeuksellisesti tänä maanantaina töissä, joten minun oi tarkoitus hakea Ruby koulusta kolmen aikoihin.
Siemailin siinä sitten kännykkä kädessäni aamukahvia ja etsin puhelimesta sairaalan numeroa, kun keittiön ikkunasta paljastui tällainen näkymä:
Kolmanneksi – meiltä näköjään vaihtuu tänään ikkunat. Se ei sitten ollutkaan mikään myöhäinen aprillipila tai viestinnällinen moka. Meidän talon ikkunat näemmä ihan oikeasti vaihtuvat. Eikä tietysti sinä päivänä, mikä meille oli ilmoitettu – viime viikon torstaina – vaan tänään. Maanantaina.
Juuri, kun meinasin soittaa sinne sairaalaan.
Ei siinä sitten muuta, kuin päästin työmiehet sisälle purkamaan entisiä ikkunoita pois ja asentamaan uusia…
Soittoa ystävällemme Hanlonille ja Danin äidille, joista lähdin tulevaa anoppiani hakemaan meille talon- ja lapsenvahdiksi. Ajoin siis noin puolen tunnin matkan Christchurchiin, otin kyytiin Danin äidin ja ajoin takaisin kotiin, missä Dan odotti lasten kanssa.
Anna jäi mielellään grandman kanssa kotiin, kun me lähdimme Poolen sairaalaan.
Poolen sairaalalla morjestimme paljon tuttuja. Elsa nukahti kättelyssä, eikä paljoa havahtunut lääkäreiden tekemiin tutkimuksiinkaan. He tekivät röntgenit, kuuntelivat keuhkot, kurkistelivat nieluun ja ottivat näytteitä. Minä näin touhusta vain osan, sillä minun oli pian lähdettävä takaisin kotiin.
Grandma’lla oli nimittäin aika terveyskeskuksen lääkärille, minne olin luvannut hänet viedä. Onneksi rakennusmiehet olivat urakoineet kunnolla ja saaneet kuusi ikkunaa asennettua jo puoli kolmeen mennessä, joten lähdimme kaikki samalla oven avauksella meiltä.
Ruby oli kysynyt lupaa, josko hän saisi mennä kaverinsa luokse koulun jälkeen. Mikä sopi oikein mainiosti – siten hän tietämättään välttyi pitkälliseltä autossa istumiselta, paikasta paikkaan juoksemiselta ja sairaalassa odottelulta. Minkä lisäksi minun ei tarvinnut ehtiä kello kolmeksi hänen koululleen häntä hakemaan!
Sen sijaan ajelin suoraan Christchurchiin ja Grandma:n terveyskeskukselle. Autossa viihdytin taaperoa ja koiraa sillä aikaa, kun grandma kävi lääkärillä. Soitin tilannepäivitystä sairaalalta – siellä edelleen odoteltiin jotain testin tulosta.
Vein Grandma:n kotiin. Verryttelimme vähän jalkojamme Annan kanssa ja leikimme Grandman luona leluilla samalla, kun minä kittasin ryystää armollisen kupillisen kahvia.
Sairaalassa minua ja Annaa vastassa oli koko iltapäivän nukkunut Elsa, joka oli huonolla tuulella. Häntä yskitti ja hänellä oli selkeästi paha olla. Minä jäin Elsan seuraksi, kun Dan käytti Annaa osastokierroksella morjestamassa kaikkia tuttuja lääkäreitä ja hoitajia, jotka olivat kyselleet Annankin perään.
Minä halusin silittää Elsan pahan olon pois. Halusin jokaisella hellällä käteni liikkeellä huitaista edes osan kaikesta hänen kokemastaan ärsytyksestä ja kivusta pois.
Tuntien kuluessa Annallakin meni hermo. Hänelle tuli nälkä ja jano ja väsykiukku ja kaikki ärsytti, eritoten se, kun kaikki tuntuivat tuntevan hänet mutta hän ei muistanut ketään ja koko paikka oli outo ja..
Ja onneksi siinä vaiheessa – vihdoin ja viimein – oli tuomio valmis. Elsan keuhkot olivat paremmassa kunnossa kuin mitä ne olivat kuukausi sitten. Nyt he epäilivät, että Elsalla olisi bakteerin aiheuttama tulehdus nielurisojen takana kurkussa. Siihen ja kuin keuhkojenkin parantumista tukemaan he päättivät laittaa Elsan jälleen antibioottikuurille – eri antibiootille, kuin viimeksi. Se on nimenomaisesti sellainen antibiootti, joka vaikuttaa keuhkoihin ja kurkkuun.
Lue lisää: Miksi Elsalla on niin paljon hengitysvaikeuksia?
Minä kannoin kaikkea ärsytystään ja hämmennystään kirkuvan taaperon pois osastolta ja hain auton lähemmäksi. Dan pakkasi kaikki loput tavarat ja seurasi perästä Elsan kanssa.
Kotona olo oli pöllämystynyt.
Että sitten sellainen maanantai.
Aiheeseen liittyviä postauksia
Meriannen mielessä 